tiistai, 14. maaliskuu 2017

Tilinpäätös viimekerrasta

Pahoittelut siitä etten ole antanut tilinpäätöstä siitä kuinka Maisterin kanssa tapaaminen sujui. I'm sorry! Mutta uskokaa tai älkää, arki vie ihmisen mukanaan ja oikeastaan blogin kirjoittaminen on ollut viimeisin ajatus mielessäni viime aikoina. Tämä täytyy kuitenkin tehdä ajatuksella ja nyt ajatus ei ole vaan juossut siten kuin haluaisin.

Näimme siis Maisterin kanssa. Jännitti aivan tolkuttomasti. Mietin matkalla kohteeseen että mitä helvettiä olen tekemässä, onko tämä oikein vai väärin. Sitten totesin että hei; kaksi aikuista ihmistä tapaa ja siinä nyt ei minkään lakipykälän mukaan olla tekemässä rikosta eikä sivullisia (ainakaan kaiken järjen mukaan) olla vahingoittamassa. No problemos! Ja ei kun etiäpäin.

Meillä juttu luisti kuin vanhoilta tutuilta. Puolitoista tuntia sujui kuin lentäen. Oli ihana keskustella periaatteessa tuntemattoman ihmisen kanssa, mutta kuitenkin että hänestä tiesi jo jotain. Mitään fyysistä ei ollut välillämme, emme siis edes halanneet. Tapaamisen päätteeksi noin ylimalkaisesti totesimme, että uudestaankin voisi nähdä. Nyt olemme tapaamisemme jälkeen viestitelleet edelleen ahkerasti, mutta emme ole ottaneet paineita siitä, että järjestämällä järjestäisimme tapaamisen. Jos aikataulut osuu kohdilleen, niin sitten. Mulla on hyvä fiilis tästä. Ja ihan siis siinä mielessä, että hänestä on seuraa minulle. Vaikka jotkut viestimme ovat menneetkin kaksisuuntaisen ajattelun paremmalle puolelle, niin en silti näkisi että täst mitään vuosisadan seksisuhdetta saadaan aikaiseksi. Mutta se ei olekaan se pointti. 

 

Kun sitten.. 

N:0 7 ilmestyi. Meillä lähti keskustelu etenemään pari viikkoa sitten hyvinkin vilkkaaseen tahtiin. Tuli sellainen olo, että tämän ihmisen kanssa keskustelu menee aivan uudelle tasolla ja että hän todellakin ymmärtää minun tilanteeni ja että miksi olen kyseiselle foorumille ilmaantunut. Oletin ja odotin, että keskustelu jatkuu vielä myöhemminkin, mutta sitten n:o 7 ei enää vastaillut viesteihini. Meni viikko ennen kuin sain vastauksen. Mä ajattelin, että koska haluan seksisuhteen, niin olisi väärin sinua kohtaan antaa ymmärtää jotain muuta, kun etsit parisuhdetta. Että mitä?! Sitten tuli kiire ilmoittaa, että e-hei, nyt on asiat ymmärretty AIVAN väärin. Nimenomaan EN etsi uutta parisuhdetta, ja mitä seksiin tulee niin sehän on vain pikantti lisämaku koko touhuun. Ja kas! Homma sai aivan uuden alun. Nyt sitten olemme järjestämässä tapaamista. Ehkä pääsemme maistelemaan toisiamme.. No hitto miks ei!

 

 

keskiviikko, 8. maaliskuu 2017

Markkinointi tutuksi

Eka aktivoitui jälleen. Hän oli kuulemma odotellut minulta viestiä. Hieman yllätyin, koska hänen viestinsä omat muutenkin sarjaa kolmesta viiteen sanaa, ja ne eivät sisällä kysymyksiä vaan lähinnä toteamuksia siitä missä hän juuri sillä hetkellä on. Taidan heittää Ekan nyt hetkeksi vaihtomiespenkille ja ottaa käsittelyyn uuden tuttavuuden, Markin.

Mark lähestyi minua noin viikko sitten mielenkiintoisella ja hyvin pitkälä viestillä. Mark on markkinointi alalla. Ensivaikutelma oli, ettei markkinointi alalta voi löytyä sellaista ihmistä, joka minua säväyttäisi millään tavalla. Pidän heitä jotenkin lipevinä ja noh, ärsyttävinä. Sellaisina jotka vain puhuvat itsestään. Olemme kuitenkin viestitelleet paljon ja ainakin pitkien viestien perusteella voisin hänestä veikata olevan ihan kelpo tuttavuudeksi. 

Sovimme treffit. Mark on tulossa työmatkallaan läheiselle paikkakunnalle joten hän pyysi syömään kanssaan. Lupasi tarjota päivällisen. Hieno homma! Jos ei muuten seura ole ok, niin saanpahan ainakin ruokaa. 

P.s. Tänään lenkkitreffit Maisterin kanssa. Häntä kuulemma alkoi jännittää.. Butterflies in my stomach.

maanantai, 27. helmikuu 2017

Sarjassamme oudoimmat treffipaikat

Tapasimme Maisterin kanssa. Vai pitäisikö sanoa kohtasimme?

Kohtaaminen ei ollut laadittu taikka sen tarkemmin suunniteltu, mikä sisälsi jo sen vuoksi riskejä. Se sisälsi myös sen, että löysin itseni vilkuttelemasta tuntemattomille miehille kaukalon laidalta, kunnes tajusin ettei heistä kukaan ole Maisterin näköinen. Nojoo. Missä tilanteissa sitä ei nyt olisi itseään tullut nolanneeksi. Not a big deal!

Olimme siis niin sanotusti menossa samalle alueelle; minä uimahalliin ja hän yhden lapsensa kanssa luistelemaan. Viimeisin viesti meni jotakuinkin näin "mä voisin tulla sinne, mut voisithan säkin tulla tänne. Vai miten tehdään". Ei siis selkeää toteamusta että miten nyt tehdään ja kuinka päin ollaan, mutta kunhan mennään samaan paikkaan. 

Kun huomasin, ettei Maisteri ollut jäällä, kurvasin takaisin uimahallille, hieman pettyneenä ja sadatellen että jo nyt on perkele kun ei sitten voinut viestiä laittaa että missä on. Altaaseen päästyni bongasinkin sitten Maisterin toisesta päästä allasta lapsensa kanssa. Kirosin mielessäni, että miksi en tullut aikaisemmin. Käytin tilanteen hyväkseni katselemalla heidän telmimistään kauempaa. Tarkkailija kun olen. 

Näky oli varsin miellyttävä. Ei sillä, että altaan toisessa päässä olisi ollut huikea adonis tai fitnessurheilija jonka kehosta erottaa pelkästään katsomalla kaikki lihakset. Ehei! Ihan tavallinen perheenisä body, mikä nyt tilanteeseen nähden on kerännyt omat vuosirenkaansa. Mutta kuka tässä nyt täydellinen on. En minä ainakaan! Ja näin äitinä on muutenkin mielekästä nähdä kun miehessä on isällisiä piirteitä. Plussaa siis siitä.

Katseemme kohtasivat ja moikkasimme hiljaa päätä kohauttaen, hymyillen ja hiljaa huulillemme muodostaen sanat "moi". Ehkä maisterin tahallinen pallon heitto kuntouimareiden puolelle sai meidät hetkellisesti vaihtamaan katseet pallon palautuksen yhteydessä. Maisteri ja lapsi lähtivät melko pian pois, ja jäin makustelemaan ensimmäistä kohtaamistamme.

Hyvin etäisissä merkeissä siis tämä kohtaaminen. Mutta hyvä sellainen, vaikka emme päässeetkään varsinaiselle keskusteluetäisyydelle. Kävin kuitenkin jo jonkinlaista sotasuunnitelmaa läpi miten Maisteria voisi jatkossa lähestyä. 

Suosittelen treffipaikaksi uimahallia. Siellä ei voi piiloutua pakkeleiden ja krumeluurien taakse. Siellä ollaan all naturel -asussa; arpien, luomien, selluliittien, höllyvän ja hölskyvän lihan armoilla, "ota tai jätä" -meiningillä ja juuri sellaisena kuin olet. Miten ihanaa! 

Ollaan edelleen jatkettu viestittelyä. Mahtavaa! Seuraavaa kohtaamista odotellessa.

p.s. Laitoin Ekalle viestiä kun ei herrasta kuulunut mitään kahdeksaan päivään. Eipä ole vastaillut. Tais mennä pupu pöksyyn. Tai sitten hän tuli järkiinsä.



torstai, 23. helmikuu 2017

Ongelmia kosteuden kanssa

Ai että! Muistatteko ne teinivuosien villit tekstarit (siis sillä Nokian 5110:lla?) joita tuli läheteltyä aamu kolmelta yöllä peiton alla keltavihreän valon kajossa ihastukselleen?

Sain eilen illalla kokea jotain samaa, paitsi että teknologia on nyt hieman kehittyneenpää ja kännykän valo ei aiheuta nykyään enää epileptiseen kohtaukseen viittavaa. Voi että mua hymyilyttää vieläkin! Maisteri yllätti viesteillään ja juttu alkoi edetä pikkutuhmaan; tuutko selänpesijäksi.., vieressä olis tilaa.., lämmin ihokosketus.., saat koskettaa.., alakerrassa alkaa tapahtua.. mä hoitelen sen

Kihersin kuin teinityttö. Omakin alakerta alkoi kostua. Ihan mahtavaa! Tajusin, että juuri TÄTÄ olen kaivannut. Kuinka moni teistä pitkään parisuhteessa olleista muistaa tämänkaltaista tunnetta? Ilmoittautua saa ja pitää nyt heti, jos jollakin teistä nykyisessä parisuhteessa vielä viestitellään tällatavalla. Veikkaan ettei montaa kättä nouse pystyyn. Ja pyydän toki anteeksi jos olen väärässä. 

Harmi oli, että jouduin jättämään viestittelyt sikseen. Pakollinen nukkumaanmeno pilaa kaiken.

Enivei, aamulla herättyäni pohdiskelin miltä Maisteri näyttää ja sitten huomasinkin hyväileväni itseni onneen. Sängystä noustuani laitoin Maisterille viestiä. Hyvin oli kuulemma nukuttanut mutta väsynyt oli. Kerroin tekeväni tulevat päivät iltavuoroa, joten Maisteri ei kuulisi minusta välttämättä mitään pariin päivään. Maisteri totesi samoin, sillä vaimo olisi nyt kotona ja viestittely riskaabelia. Siksi hänestäkään ei kuuluisi mitään muutamaan päivään. Ajattelin sitten, että nyt on oikea hetki; lähetän Maisterille kuvani. Hän voi sitten seuraavien päivien aikana päättää rauhassa, haluaako jatkaa kanssani viestittelyä kun on nähnyt kuvani. Maisteri vastasi melko nopeasti ja sanoi olevansa hämmästynyt ja ilahtunut; sun kanssa on ihana jutella, mutta että oot vielä kauniskin! 

Kieltämättä.. itsetunto kohosi aika reippaasti! Maisteri lähetti sitten omansa. Hän oli sitä mieltä etten haluaisi enää keskustella hänen kanssaan kuvan näkemisen jälkeen. Maisteri oli väärässä; not bad. Not bad at all ;)


keskiviikko, 22. helmikuu 2017

Miten on parisuhteesi laita?

Viestejä on tullut ihan kivasti viime päivien aikana. Sekä sinkuilta, eronneilta että varatuilta. Viestien sisältö on vaihdellut suorista seksiehdotuksista asialliseen kuulumisten vaihtoon. Mielenkiintoista on ollut huomata, että ilmeisesti eniten uutuden viehätystä parisuhteeseensa kaipaavat nimenomaan yli 40 vuotiaat miehet, mutta että myös 32-38 vuotiaat miehet ovat tulleet siihen tilanteeseen, että parisuhde tökkii. Syitä sille, miksi haetaan seuraa, on usein ollut se, että parisuhde tallaa paikallaan, seksi ei suju tai sitä ei ole, tai että etsitään jotain mutta ei oikein itsekään tiedetä että mitä se jokin on. Nämä siis perustuvat n.30-40 viestiin mitä olen saanut viikonlopun jälkeen. Ja nyt on vasta keskiviikko! 

Eka on laittanut nyt hintsusti viestejä. Kysyin yhtenä päivänä, voisiko hän laittaa kuvansa minulle. Ei kuulemma vielä uskaltanut, koska pelkää jäävänsä kiinni. Mietin, että miksi sitten lähtee tällaiseen mukaan. Kiinnijäämisen vaara on toki aina olemassa, sehän on selvää. Hän itse ehdotti tapaamista jo heti saman päivän iltana kun olimme viestittelyn aloittaneet. Sitten myöhemmin hän kuitenkin kyseenalaista, että miksi juuri MINÄ haluan hänet tavata. Hämmentävää. Eikös se nyt ole tämän jutun pointti; tavata uusia ihmisiä. Siis kirjaimellisesti TAVATA. Pakko kyllä myöntää, että itsestään jo kirjoitteleminen sähköpostitse on ollut mielialaa ja itsetuntoa nostattavaa. Ehkä omakin innostukseni on ollut ylitsevuotavaa ja voisin ottaa rauhallisemmin. Jos pelko kiinnijäämisestä on, niin ehkä luottamusta tulee kasvattaa vielä hieman ennen kuin tapaamista voi edes lähteä harkitsemaan. 

Aloitin viestittelyn myös erään toisen kanssa. Olkoon nimeltään Maisteri. Ja maisterihan hän onkin koulutukseltaan. Vaikuttaa asialliselta ja lähtökohtaisesti hänen intressinsä ovat samat kuin minulla. Ei huono, sanois Jorma Uotinen. 


eihuono.jpg