Viimeksi tein sen vuonna 2005. Olin parisuhteessa ja silti kirjauduin deittisivustolle. Sain säväreitä kehuista. Itsetuntoni kohosi. Sitten aloin käydä baareissa enemmän ja tavata miehiä. Petin mutta myös kerroin niistä silloiselle kumppanille. Pian erosimme.

 

Nyt on vuosi 2017. 

Kirjauduin tänään deittisivustolle. Nyt kuitenkin oli tavoitteena hakea sitä "jotain muuta seuraa". En kaipaa elämänkumppania tai seksiseuraa. Elän parisuhteessa ja meillä on yksi lapsi. Mutta olen siitä huolimatta yksinäinen. Ystäviä ei ole sillä paikkakunnalla missä asun. Kaipaan sitä tunnetta mikä tulee kun tapaa uuden ihmisen, ja keskustelun edetessä toivoo ettei aika loppuisi kesken. Ehkä kaipaan ihastumista. Onko se väärin? Ei minusta. Minä päätän mitä haluan.

Ennen kuin tein mitään profiilia, päätin katsastaa tarjonnan. Hakuni oli laaja: 28-40 vuotiaat, koko Etelä-Suomi, heteroseksuaali, profiilikuva pitää olla (tietty). Tuloksena yli 5000 profiilia. Wow. Katsoin ensimmäiset 1500, sitten luovutin. Pakko rajata.

Jätin katsomatta kaikki joilla oli aurinkolasit koska silmiä ei näy. Jätin kaikki ne, joiden kuvasta oli puolet jotain kylpyhuoneen kalusteita tai eläimen kuvia. Jätin katsomatta myös epäselvät kuvat, kaljut ja lippalakkipäiset. Silti profiileja jäi 3000. Huh. Hirvee homma. Luovutin. Sain kuitenkin 10 nimimerkkiä joille ajattelin laittaa yksityisviestiä. 

Tein oman profiilini. Jouduin tarkkaan miettimään mitä kirjoitan profiiliini ja että mitä haen. Loppupeleissä se oli aivan sama mitä siellä luki, sillä kun julkaisin profiilini, tuli viestejä yli 50 vuotiailta ja vieläpä yksi kimppakiva -viesti. Ei ihan mennyt nappiin. Mutta hyvät huutonaurut sain! En lämmennyt kimppakivalle mutta kiva että on vapaa-ajattelijoita.

Sitten tuli viesti. Mies oli melko samanikäinen kuin minäkin. Ja parisuhteessa. Muutaman tunnin viestittelyn jälkeen hän kysyi  voitaisko nähdä? 

Mun mielestä me voitais.